En voi uskoa että viimeinen työpäivä täällä on takanapäin: / Aika on mennyt liian nopeasti ja monta juttua olisi ollut vielä opittavana. Tänään tein vielä ihan kunnon kiireisen työpäivän. Aamupäivän tein kukkia hääpukuun, purin eilen kuvauksissa olleet vaatteet ja purkasin vaatteista mallille tehdyt sisäänotot. Kuvauksiin tehdään käsin korjaukset mallin mukaan niin että vaate on oikean kokoinen. Järkevää, sillä olen monesti kauhistellut muotinäytöksissä että osa mallejen kantamista vaatteista on ihan väärän kokoisia, tai siis lähinnä liian isoja koska mallien pituuden takia on pitänyt ottaa suhteessa isompi koko jotta lahkeet ja hiha olisi oikean kokoiset ja sitten ne on vyötäröltä tai rinnuksilta ihan hirveitä muodottomia säkkejä. Kello kolme sain vielä hääpuvun kasattavaksi sovitukseen. Ensimmäiseen sovitukseen proton jälkeen kasataan puku muuten muttei mitään pitsi, eikä muuta harsoo tai semmosta, eli vaan toppi vuorilla ja hame osa, vetoketju laitetaan aina pitkällä pistolla sillä se poistetaan aina sovituksen jälkeen. Olen ainakin oppinut olla pelkäämättä sitä jatkuvaa purkamista, se vaan kuuluu osana ompelijan hommaan.
Silmäkulma kastui kun tuli hyvästien aika. Ruth ja Livia antoi minulle liikkeessä tehdyn paidan. Oikein ihana! Itse olin myös varautunut pienten suomalaisten lahjojen kera. Varsinaisia hyvästejä ei jätetty, koska sekä Livia, että Ruth sanoivat tulevansa Suomeen. Ruth on suunnitellut kesäksi matkaa Viroon, ja mahdollisesti jos matka toteutuu niin tulee Suomeen moikkaamaan. Ja Livia syyskuussa. Itse aion aivan varmasti palata vielä Barcelonaan. Todella tykkään tästä kaupungista, ihanan kansainvälinen tunnelma, upea arkkitehtuuri, ilmasto, ranta, kaupunki jossa osaan liikkua julkisilla loistavasti enkä ole riippuvainen kenenkään autokyydistä, ystävällisiä ihmisiä....
Iltapäivällä tapasin vielä Tiinan lapsineen. Oli kiva nähdä. Valitettavasti emme voineet kovin pitkää olla puistossa kun Tiinan nuorempi lapsi valitteli oloaan ja heidän täytyi lähteä kotiin, oli varmaan tulossa kipeäksi. Tiina vielä käänsi kokonaan työtodistukseni. Aivan mahtavan hyvä, hyvä Minä!!!: )
Kiitos opiskelupaikalleni Omnialle joka mahdollisti tämän!
Olen iloinen että olen saanut kokea tämän kaiken. Ja erityiskiitoksen ansaitsevat myös Tomi ja Miku jotka lähtivät seurakseni, se on helpottanut arkeani kovasti, tyhjä koti olisi ollut aika raskas. Lisää kiitoksia, Milolle joka on itsenäistynyt ja ollut Suomessa yksin kuukauden päivät ilman että olisin joutunut kantamaan huolta hänestä. Ja vanhemmilleni jotka ovat pitäneet Miloa silti silmällä ja ruokkineet, remontoineet meillä, antaneet aina tilannekatsausta miten Suomen päässä sujuu: )
Voin suositella ulkomaan harjoittelupaikaksi ehdottomasti Erase una vez liikettä! En voinut edes uneksia tämmöisestä paikasta ja siitä suuresta vastuusta minkä sain. Pääsin heti ensimmäisestä päivästä lähtien tekemään vaativia asiakastöitä. Opin kuukauden aikana aivan valtavasti. Nyt tuntuu, että tämä on vasta alkua eli odottakaapa vaan, tästä voi tulla vielä jotain!
Kiitos kaikille blogiani lukeneille, on ollut kiva kirjoittaa kun tilasto kertoo että sivuillani on päivittäin vieraillut aika moni. Yhteen kuukauden aikana sivullani on vierailtu 1262 kertaa tähän hetkeen mennessä, aika huippua: )
Joten tämä oli nyt tässä!
Hasta pronto!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
14.4.2013
Perillä oli aivan mahtava vanha kivirakennus, joka toimii tällä hetkellä ravintolana ja majatalona. Maisemat oli huikeat. Oli kiva nähdä kuvaukset, mutta myös tämä mahtava paikka. Tilasimme aamukahvit ja mutustelimme vähän eväsaamupalojamme. Malli sai meikit naamaansa ja hiukset nutturalle. Puimme Marian ja lähdimme ulos kuvaamaan.
Kuvaukset oli rakennettu sadun Punahilkka ympärille. Ensiksi kuvissa on Punahilkka joka muuttuu sitten sudeksi.
Kuvauksia toisinaan häiritse se että oli sunnuntai, sillä alueella oli paljon ulkoilijoita. Toinen kuvaajista otti valokuvia ja toinen videoi.
Asujen vaihto tapahtui talolla ja siellä aina sitten meikattiin uusiksi yms. Päivän aikana tuli oltua ulkona paljon ja käveltyä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten kuvakset toimii. Kaikki onneksi puhui edes jonkin verran enkkua joten tuli paljon myös juteltua. Ja hauskaa huomata miten paljon jo ymmärrän heidän puheestaa, nämä puhuu kaikki katalaania. Ymmärrän usein jo mikä on puheenaihe ja yksittäisiä sanoja. Varmaan puolessa vuodessa ymmärtäisi jo suhteellisen hyvin ja vuoden kun olisi varmaan pystyisi jo auttavasti itsekin puhumaan. Toisaalta olen semmoinen, että yritän aina sönköttää maan kieltä, edes niitä muutamia sanoja mitkä opin. Eikä mulla ole mitään paineita siitä äännänkö oikein tai meneekö edes sinne päin. Kyllä muut auttaa, korjaa ja opettaa. Mutta nyt sänky kutsuu niin yritän nyt muutaman kuvan vielä lisätä...
Ja siis musta yksihihainen takki ja musta body mun ompelemia : )
lauantai 13. huhtikuuta 2013
13.4.2013
Viikon ainukainen vapaapäivä. Aurinko on paistanut ja on ollut lämmintä. Aamupäivällä vähäisiä kangasostoksia. Täällä on tosi paljon tekokuitukankaita josta en kovin välitä. Sitten villat ja silkit on ihan Suomen hinnoissa eli alkaen 20e metri aina sitten johonkin 150e metri. Opiskelijalla ei nyt ole ollut kauheesti siis noihin silkkeihin varaa, vaikkakin niin ihania että mieluusti tekisin vaan niistä. Eilenkin kun leikkasin sitä silkki tutua niin oli se pehmeä ja ihan omaa luokkaasa.
Pojat oli monen tunnin pyörälenkillä. Käytiin ulkona syömässä ja lähdettiin taas kävelylenkille kolmeksi tunniksi. Nyt tultiin kämpille, ajattelin tässä alkaa vähän pakkaamaan kun huomenna ja maanantaina on työpäivä niin ei jäisi kaikki tiistaille. Ois kiva jos vikana päiväna ehtisi lähtee viel rantsuun tai muuten viettämään lomapäivää kun ei ole töitä enään silloin. Tiistaina on kuitenkin pakko siivota asunto ja avainten luovutus on puoli viisi.
Ai niin, sain siis selvyyttä työtodistuksestakin muutaman espanjan taitajan avulla. Oikein hyvä, vaikkakaan kielitaito ei ole riittänyt asiakkaiden kanssa suoraan kommunikointiin espanjaksi, no ei varmaan ollut mikään yllätys, ei ainakaan mulle: ) Mutta oli siinä muuten paljon kehuja ja että olen oppinut päivittäin tarvittavia sanoja. Harmitteli että olen vaan niin lyhyen aikaa ja että minusta on ollut paljon hyötyä. Ja huomenna sitten niihin muotikuvauksiin. Lähtö on liikkeen edestä aamulla kello seitsemän, pakkaudumme kahteen autoon ja ajamme johonkin metsään missä tehdään kuvia ja video. Kerron sitten tarkemmin huomenna. Kiva, siellä on siis kaksi mun ompelemaa vaatetta mukana kuvattavissa: )
Pojat oli monen tunnin pyörälenkillä. Käytiin ulkona syömässä ja lähdettiin taas kävelylenkille kolmeksi tunniksi. Nyt tultiin kämpille, ajattelin tässä alkaa vähän pakkaamaan kun huomenna ja maanantaina on työpäivä niin ei jäisi kaikki tiistaille. Ois kiva jos vikana päiväna ehtisi lähtee viel rantsuun tai muuten viettämään lomapäivää kun ei ole töitä enään silloin. Tiistaina on kuitenkin pakko siivota asunto ja avainten luovutus on puoli viisi.
Ai niin, sain siis selvyyttä työtodistuksestakin muutaman espanjan taitajan avulla. Oikein hyvä, vaikkakaan kielitaito ei ole riittänyt asiakkaiden kanssa suoraan kommunikointiin espanjaksi, no ei varmaan ollut mikään yllätys, ei ainakaan mulle: ) Mutta oli siinä muuten paljon kehuja ja että olen oppinut päivittäin tarvittavia sanoja. Harmitteli että olen vaan niin lyhyen aikaa ja että minusta on ollut paljon hyötyä. Ja huomenna sitten niihin muotikuvauksiin. Lähtö on liikkeen edestä aamulla kello seitsemän, pakkaudumme kahteen autoon ja ajamme johonkin metsään missä tehdään kuvia ja video. Kerron sitten tarkemmin huomenna. Kiva, siellä on siis kaksi mun ompelemaa vaatetta mukana kuvattavissa: )
perjantai 12. huhtikuuta 2013
12.4.2013
Viimeisiä viedään. Sain tänään jo työtodistuksenkin, mutta espanjaksi, en ymmärrä mitään. En tiedä iloita vaiko itkeä. En viitsinyt alkaa tivaamaan mitä siinä on, jos jotain ikävää niin se voi olla omistajalla kurja sitä selittää... mutta eiköhän se ihan ok ole. Myöhemmin kun saan sen käännettyä niin kerron sitten. Se on niin epäselvällä käsialalla etten pystynyt edes sanakirjan kanssa siitä saamaan yhtään selvää. Pitää pyytää espanjan taitajia kääntämään. Ja maanantaina tään Barcelonan kaverini Tiinan, voin viimeistään silloin pyytää että hän kertoo mitä siinä on.
Kangasostoksilla mukaani tarttui pehmeää ja kovaa tul- kangasta. Eli muutaman tutun pystyn nyt tekemään ja sitten jotain muuta harsosysteemejä. Täällä Espanjassa on hyvät värivalikoimat noista, ostin ihanaa harmaata, kaunista vanhaa roosaa, viininpunaista ja semmoista olivin vihreään taittuvaa ruskeeta. Huomenna käyn vielä täyttämässä loput tilat matkalaukustani markkinatorin kankailla.
Aamupäivän tein sekalaisia töitä. Pakkailin muotikuvauksiin tulevia vaatteita, harjasin niistä nukat pois, kiinnittelin nappeja yms. Iltapäivän tein leikkuu hommia. Leikkasin silkki tutua ja taftia. Opin taas hyviä niksejä niiden leikkuuseen. Tul leikataan täällä todella monta kerrosta päällekkäin. Yhteensä mun piti siis leikata siitä 31 kpl 17cm:n palaa koko leveydeltä. Ja tafti taas on semmosta, joka helposti lähtee luistamaan paikaltaan, siihen oli sitten taas omat jipponsa.
Asunnon omistajat tulivat tänään käymään. Tosi mukavia ihmisiä. Lupailtiin pitää yhteyttä ja lähetellä kuvia. He miettivät josko tulisi joskus Suomeen. Sen verran tiesi jo että meillä on tuhansia järviä ja suomalaiset tykkää saunasta: )
Ja hienoa, Livia on nyt ehkä tulossa jo syyskuussa Suomeen!
Olen saanut täällä paljon ammatillistaosaamista, kokemuksia, ja ystäviä: ) En olisi voinut kuvitellakaan tätä kuukautta näin antoisaksi.
Kangasostoksilla mukaani tarttui pehmeää ja kovaa tul- kangasta. Eli muutaman tutun pystyn nyt tekemään ja sitten jotain muuta harsosysteemejä. Täällä Espanjassa on hyvät värivalikoimat noista, ostin ihanaa harmaata, kaunista vanhaa roosaa, viininpunaista ja semmoista olivin vihreään taittuvaa ruskeeta. Huomenna käyn vielä täyttämässä loput tilat matkalaukustani markkinatorin kankailla.
Aamupäivän tein sekalaisia töitä. Pakkailin muotikuvauksiin tulevia vaatteita, harjasin niistä nukat pois, kiinnittelin nappeja yms. Iltapäivän tein leikkuu hommia. Leikkasin silkki tutua ja taftia. Opin taas hyviä niksejä niiden leikkuuseen. Tul leikataan täällä todella monta kerrosta päällekkäin. Yhteensä mun piti siis leikata siitä 31 kpl 17cm:n palaa koko leveydeltä. Ja tafti taas on semmosta, joka helposti lähtee luistamaan paikaltaan, siihen oli sitten taas omat jipponsa.
Asunnon omistajat tulivat tänään käymään. Tosi mukavia ihmisiä. Lupailtiin pitää yhteyttä ja lähetellä kuvia. He miettivät josko tulisi joskus Suomeen. Sen verran tiesi jo että meillä on tuhansia järviä ja suomalaiset tykkää saunasta: )
Ja hienoa, Livia on nyt ehkä tulossa jo syyskuussa Suomeen!
Olen saanut täällä paljon ammatillistaosaamista, kokemuksia, ja ystäviä: ) En olisi voinut kuvitellakaan tätä kuukautta näin antoisaksi.
torstai 11. huhtikuuta 2013
11.4.2013
Arghhh.... se kostautu kun piti se jakku koota valmiiksi ilman sovituksia. Täällä siis hääpukuihin ja mekkoihin tehdään niitä protoja ja sovituksia jos jonkinmoisia ja ihmettelinkin kun jakku vetästään valmiiksi siitä vaan... Koulussa kun on nimen omaan opetettu hihojen istutuksen tärkeys ja ekaan sovitukseen jakku kasataan hihat irtonaisina ja ei siis vielä vuoria. No, asiakas oli eilen käynyt sitten sovittamassa ja hihat uusiksi, molemmista sivuista lähes 8cm veke! Käytännössä se pitää purkaa kokonaan, ja kun sametti on mitä on niin se liestyy helposti ja se vuori kanssa. No, irrotin hihat ja merkkasin kavennuskohdat. Toivottavasti joku muu hoitaa sen loppuun, en tiedä jääkö se mulle, ainakin tänään piti vaan purkaa.
Sitten se toinen rimpsumekko jonka viime viikolla tein. Asiakas kävi sitä eilen sovittamassa ja se piti kanssa purkaa. Siinä oli liikaa kangasta ja asiakas ei tykännyt. Tosin Sonia oli piirtänyt kaavat ja leikannut, minä ompelin ja kun Livia näki sen sanoi hän heti että siinä on liikaa kangasta. Kyllä mäkin olin samaa mieltä. No, se meni käytännössä kanssa uusiksi. Tänään purin siitä sen paksun "patella kuminauhan" ja irrotin rimpsun. En tiedä kuka jatkaa...
Maira oli ommellut hameen ja vuorin muutamat kaistaleet vahingossa sekaisin. Joten purkasin myös ne. Sinällänsä lohdullista huomata, että vanhoille konkareille sattuu myös vahinkoja. Mutta kun ne kappaleet oli ohuehkosta valkoisesta hääpukukankaas oli oltava tosi tarkkana sen purkamisen kanssa ettei jää mitään jälkiä, ja ne oli huoliteltu vielä saumurilla. Niin sitten pisto pistolta irrottelin ne väärin menneet kappaleet.
Eli purkuhommiks meni lähes koko päivä. Kyllä taas sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää niin paikkansa. On tosi tylsää korjailla virheitä ja tajuta että se työ minkä oli tehnyt oli ihan ilmaan heitettyä aikaa.
On ollut tosi opettavaista olla ompelimossa työharjoittelussa ompelutaitojen suhteen, mutta myös hinnoittelun ja firmanpyörittämisen vinkkelistä. En ole ennen kauheesti tuotteen hinnoittelua ajatellut, mutta tässä on tullut monta uutta juttua jotka pitää huomioida. Esimerkiksi sovituksiin käytetty aika maksaa paljon. Työntekijän palkka juoksee koko ajan ja ei ole harvinaista tulla neljäänkin sovitukseen, ja jos jokainen kestää vaikka puoli tuntia (mikä on aika alakanttiin, kun tuntuu että asiakkaat tykkää itseään aika pitkään ja hartaasti siinä peilin edessä ihastella), se on kaksi tuntia. Jos ajattelee että palkka on vaikka 20 e tunnilta(mikä on ammatti-ihmiselle varmaan todella alakanttiin), siihe kaikki välilliset kulut niin omistaja maksaa 40e tunnilta palkaa, noihin sovituksiin on siis tärvääntynyt jo 80e, pelkkään sovitukseen. Sitten kun ottaa kaikki tuotteen suunnitteluun, kaavoitukseen, materiaalien hankiintaan käytetyn ajan, liikevuokran ja todella sen tuotteen tekemisen kustannukset niin ymmärtää hyvin miksi hääpuvun hinta on helposti se 3000euroa tai miksi mittatilauksena tehty rimpsuhame on 480e. Ja kun noi kaikki kulut ottaa pois niin ei tuo kultakaivos todellakaan ole.
Toisaalta ainakin täällä Espanjassa käsintehdyille ja uniikeille tuotteille on oma asiakaskuntansa. On niitä joilla on rahaa ja halua maksaa käsitöistä. Osalle se voi olla myös eettinen valinta, tietää kuka on sen vaatteen tehnyt ja kenelle palkka siitä menee. Isoissa vaateketjuissa tuskin ompelija saa paljon mitään siitä työstään, rahat menee johdolle ja sijoittajille. Uskon, että se on heille jollain tapaa myös statuskysymys, näitä vaatteita kun ei ole kaikilla. Ne istuvat täydellisesti asiakkaan päällä, mikä tietenkin imartelee vartaloa oli se mimmoinen tahansa. Asiakas voi myös vaikuttaa pukunsa lopputulokseen, valitessaan väriä tai halutessaan jotain muutoksia pukuun. He tuntee että ovat saaneet olla osallisena puvun suunnittelua. Monesti teetetty vaate on pitkäikäinen, harva ompelija edes suostuu tekemään huonosta materiaalista. Ja teetettyä vaatetta on helppo muokata myöhemminkin.
Sunnuntaina on ne muotikuvaukset ja pääsen mukaan: ) Ainoa huono puoli niissä on että on aikanen herätys, sillä tärskyt on liikkeen luona ja aamulla seitsemältä.
Huomenna menen aamulla Livian kanssa kangasostoksille.
Sitten se toinen rimpsumekko jonka viime viikolla tein. Asiakas kävi sitä eilen sovittamassa ja se piti kanssa purkaa. Siinä oli liikaa kangasta ja asiakas ei tykännyt. Tosin Sonia oli piirtänyt kaavat ja leikannut, minä ompelin ja kun Livia näki sen sanoi hän heti että siinä on liikaa kangasta. Kyllä mäkin olin samaa mieltä. No, se meni käytännössä kanssa uusiksi. Tänään purin siitä sen paksun "patella kuminauhan" ja irrotin rimpsun. En tiedä kuka jatkaa...
Maira oli ommellut hameen ja vuorin muutamat kaistaleet vahingossa sekaisin. Joten purkasin myös ne. Sinällänsä lohdullista huomata, että vanhoille konkareille sattuu myös vahinkoja. Mutta kun ne kappaleet oli ohuehkosta valkoisesta hääpukukankaas oli oltava tosi tarkkana sen purkamisen kanssa ettei jää mitään jälkiä, ja ne oli huoliteltu vielä saumurilla. Niin sitten pisto pistolta irrottelin ne väärin menneet kappaleet.
Eli purkuhommiks meni lähes koko päivä. Kyllä taas sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää niin paikkansa. On tosi tylsää korjailla virheitä ja tajuta että se työ minkä oli tehnyt oli ihan ilmaan heitettyä aikaa.
On ollut tosi opettavaista olla ompelimossa työharjoittelussa ompelutaitojen suhteen, mutta myös hinnoittelun ja firmanpyörittämisen vinkkelistä. En ole ennen kauheesti tuotteen hinnoittelua ajatellut, mutta tässä on tullut monta uutta juttua jotka pitää huomioida. Esimerkiksi sovituksiin käytetty aika maksaa paljon. Työntekijän palkka juoksee koko ajan ja ei ole harvinaista tulla neljäänkin sovitukseen, ja jos jokainen kestää vaikka puoli tuntia (mikä on aika alakanttiin, kun tuntuu että asiakkaat tykkää itseään aika pitkään ja hartaasti siinä peilin edessä ihastella), se on kaksi tuntia. Jos ajattelee että palkka on vaikka 20 e tunnilta(mikä on ammatti-ihmiselle varmaan todella alakanttiin), siihe kaikki välilliset kulut niin omistaja maksaa 40e tunnilta palkaa, noihin sovituksiin on siis tärvääntynyt jo 80e, pelkkään sovitukseen. Sitten kun ottaa kaikki tuotteen suunnitteluun, kaavoitukseen, materiaalien hankiintaan käytetyn ajan, liikevuokran ja todella sen tuotteen tekemisen kustannukset niin ymmärtää hyvin miksi hääpuvun hinta on helposti se 3000euroa tai miksi mittatilauksena tehty rimpsuhame on 480e. Ja kun noi kaikki kulut ottaa pois niin ei tuo kultakaivos todellakaan ole.
Toisaalta ainakin täällä Espanjassa käsintehdyille ja uniikeille tuotteille on oma asiakaskuntansa. On niitä joilla on rahaa ja halua maksaa käsitöistä. Osalle se voi olla myös eettinen valinta, tietää kuka on sen vaatteen tehnyt ja kenelle palkka siitä menee. Isoissa vaateketjuissa tuskin ompelija saa paljon mitään siitä työstään, rahat menee johdolle ja sijoittajille. Uskon, että se on heille jollain tapaa myös statuskysymys, näitä vaatteita kun ei ole kaikilla. Ne istuvat täydellisesti asiakkaan päällä, mikä tietenkin imartelee vartaloa oli se mimmoinen tahansa. Asiakas voi myös vaikuttaa pukunsa lopputulokseen, valitessaan väriä tai halutessaan jotain muutoksia pukuun. He tuntee että ovat saaneet olla osallisena puvun suunnittelua. Monesti teetetty vaate on pitkäikäinen, harva ompelija edes suostuu tekemään huonosta materiaalista. Ja teetettyä vaatetta on helppo muokata myöhemminkin.
Sunnuntaina on ne muotikuvaukset ja pääsen mukaan: ) Ainoa huono puoli niissä on että on aikanen herätys, sillä tärskyt on liikkeen luona ja aamulla seitsemältä.
Huomenna menen aamulla Livian kanssa kangasostoksille.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
10.4.2013
Hääpuvun viimeistelyä. Semmosten pienten kukkasten kiinnittämistä ja "päänauhan" letitystä jms. Vakiompelija Maira on palannut eilen äitiyslomalta ja nyt hän on "syrjäyttänyt" minut ompelukonepaikalta. Siis tuolla ei ole kun kaksi konetta. Maira aloittaa jo ennen kahdeksaa ja lähtee sitten ennen neljää pois, jolloin voin siirtyä koneelle. Itse aloitan tästä syystä vasta kymmenltä ja teen käsinompelu ja leikkuu hommia aamupäivän.
Leikkasin kankaat yhteen hääpukuun, kahteen trikoo paitaan ja yhteen tul-hameeseen. Muutaman hyvän leikkuu niksin opin siihen tul kankaan leikkuuseen. Meillä Suomessa käytetään kaavapaperina täysvalkoista paperia. Täällä siinä kaavapaperissa on semmosia merkintöjä. Ja kun tul-kankaasta näkyy läpi pystyy käyttämään kätevästi hyväkseen niitä merkintöjä kun pitää metritolkulla leikata suoria pätkiä tiettyä korkeutta. Muutenkin se on helpompi leikata paperin kanssa. Kaikki ohuen kankaat kannattaa leikata paperin kanssa. En tiedä mistä Suomessa voisi ostaa tota kaavapaperia mitä täällä käytetään. Muutenkin kun täällä kaavoja ei leikata irti vaan vasta kankaan leikkuu vaiheessa leikataan, on mielestäni todella järkevää. Ja päälikankaat ja vuorit leikataan päällekäin.
Koulussa ollaan totuttu hyvään ergonomiaan. Työpaikoilla varmaan hyvin vaihtelevat olosuhteet. Ensimmäisinä päivinä olkapääni kipeyty niin, että ajattelin jo että mennäänkö harjoittelu buranan vai kortisonin voimalla läpi, mutta särky onneksi laantui. Siis työtuoli ei ole mikään säädettävä vaan semmonen kokoontaittuva, vähän niinkuin terassituoli. Niin kädet on jotenkin luonnottoman korkealla. Lamput on niin surkeet, että täällä on kyllä tullut mieleen onko jo ikänäkö yllättänyt... mutta ei, ulkona näen kyllä mainiosti kaikki pienet tuherrukset.
Olen saanut niin paljon hääpukuoppia, että sormet syyhyisi tehdä hääpukua, että nyt jos jollain ystävällä salainen suunnitelma...
Pakkailin tänään vähän kamoja, katsoakseni tarviiko ostaa kankaille uusi matkalaukkukin vai päästäänkö kotiin näillä millä tultiinkin... ehkä pärjätään.
Olen syönyt täällä tosi epäterveellisesti, että sen puolen ainakin hyvä että oleskeluni loppuu täällä. En halua edes mitata vyötärönympärystäni. Lämmintä ruokaa en syö lounaaksi, vaan leipomosta vaan jotain pullia ja leivonnaisia ja cocista, ja illallinen on välillä mitä sattuu... Joten voi, niin ruisleipää ja muutenkin terveellistä ruokaa ja rasvatonta piimää tekee mieli. Ja mustaleima Emmentalia, sitä juustoa parempaa ei ole, vaikka monista juustoista pidänkin, sitä on ikävä.
Leikkasin kankaat yhteen hääpukuun, kahteen trikoo paitaan ja yhteen tul-hameeseen. Muutaman hyvän leikkuu niksin opin siihen tul kankaan leikkuuseen. Meillä Suomessa käytetään kaavapaperina täysvalkoista paperia. Täällä siinä kaavapaperissa on semmosia merkintöjä. Ja kun tul-kankaasta näkyy läpi pystyy käyttämään kätevästi hyväkseen niitä merkintöjä kun pitää metritolkulla leikata suoria pätkiä tiettyä korkeutta. Muutenkin se on helpompi leikata paperin kanssa. Kaikki ohuen kankaat kannattaa leikata paperin kanssa. En tiedä mistä Suomessa voisi ostaa tota kaavapaperia mitä täällä käytetään. Muutenkin kun täällä kaavoja ei leikata irti vaan vasta kankaan leikkuu vaiheessa leikataan, on mielestäni todella järkevää. Ja päälikankaat ja vuorit leikataan päällekäin.
Koulussa ollaan totuttu hyvään ergonomiaan. Työpaikoilla varmaan hyvin vaihtelevat olosuhteet. Ensimmäisinä päivinä olkapääni kipeyty niin, että ajattelin jo että mennäänkö harjoittelu buranan vai kortisonin voimalla läpi, mutta särky onneksi laantui. Siis työtuoli ei ole mikään säädettävä vaan semmonen kokoontaittuva, vähän niinkuin terassituoli. Niin kädet on jotenkin luonnottoman korkealla. Lamput on niin surkeet, että täällä on kyllä tullut mieleen onko jo ikänäkö yllättänyt... mutta ei, ulkona näen kyllä mainiosti kaikki pienet tuherrukset.
Olen saanut niin paljon hääpukuoppia, että sormet syyhyisi tehdä hääpukua, että nyt jos jollain ystävällä salainen suunnitelma...
Pakkailin tänään vähän kamoja, katsoakseni tarviiko ostaa kankaille uusi matkalaukkukin vai päästäänkö kotiin näillä millä tultiinkin... ehkä pärjätään.
Olen syönyt täällä tosi epäterveellisesti, että sen puolen ainakin hyvä että oleskeluni loppuu täällä. En halua edes mitata vyötärönympärystäni. Lämmintä ruokaa en syö lounaaksi, vaan leipomosta vaan jotain pullia ja leivonnaisia ja cocista, ja illallinen on välillä mitä sattuu... Joten voi, niin ruisleipää ja muutenkin terveellistä ruokaa ja rasvatonta piimää tekee mieli. Ja mustaleima Emmentalia, sitä juustoa parempaa ei ole, vaikka monista juustoista pidänkin, sitä on ikävä.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
9.4.2013
Aamupäivä meni käsinompelu projekteissa, alavarojen kiinnittelyä yms. Noi käsiompelutyöt vie tosi paljon aikaa, joten eipä niitä massatuotannossa todellakaan ole...
Sitten vuoritin sen eilisen pikku jakun. Tänään lämpötila kohosi +26 vartin verran nautin siitä päivällä, kun kysyin voinko mennä syömään eväät ulos. Ihanan lämmintä.
Pääsin kotiin jo puoli kuusi ja Tomi oli tehnyt ruuan valmiiksi. Pikainen tankkaus ja sitten lähettiin semmoseen hermottoman isoon ostoskeskukseen. Pojat meni elektroniikka kauppoihin ja mä kiertelin vaatekauppoja. Tosin, en ostanut mitään. Kaikki ketjuliikkeet myyvät tosi huonolaatuista polyesteri rytkyä: / Massimo Dutissa oli jotain kivoja ja niillä on yllättävän hyvä laatu ja materiaalit, mutta kun olen nyt työtön opiskelija niin yritän vähän noita menoja katsoa tarkemmin. Olen meinaan menossa perjantaina Livian kanssa kangasostoksille, niin ajattelin säästää rahojani siihen. Toivottavasti kilorajani ei mene yli...
Ja sitten isoja hankitoja on tiedossa... Mun on ihan pakko saada suoraommel teollisuuskone, eli jos jollain tiedossa käytettynä semmosta jostain niin vinkatkaa!!!! Ja silityskeskus kans, mut siitä mä en tiedä mihin mä sen voisin laittaa, et sitä ennen pitää sit saada joku työtila.
Kyllä mä olen iloinen kun saan lähettää Mikun taas kouluun kun tullaan kotiin. Kotikoulu on sujunut hyvin, mutta onhan se mulle ollut aika raskasta joka ilta tarkastaa kaikki sen päivällä tehdyt hommat ja opettaa seuraavan päivän asiat. Miku on kyllä mukisematta joka päivä tehnyt ja paljon huolellisemmin kun yleensä, eli arvostaa hänkin varmaan tätä erityisoikeutta ja on kantanut vastuullisesti hommansa.
Sitten vuoritin sen eilisen pikku jakun. Tänään lämpötila kohosi +26 vartin verran nautin siitä päivällä, kun kysyin voinko mennä syömään eväät ulos. Ihanan lämmintä.
Pääsin kotiin jo puoli kuusi ja Tomi oli tehnyt ruuan valmiiksi. Pikainen tankkaus ja sitten lähettiin semmoseen hermottoman isoon ostoskeskukseen. Pojat meni elektroniikka kauppoihin ja mä kiertelin vaatekauppoja. Tosin, en ostanut mitään. Kaikki ketjuliikkeet myyvät tosi huonolaatuista polyesteri rytkyä: / Massimo Dutissa oli jotain kivoja ja niillä on yllättävän hyvä laatu ja materiaalit, mutta kun olen nyt työtön opiskelija niin yritän vähän noita menoja katsoa tarkemmin. Olen meinaan menossa perjantaina Livian kanssa kangasostoksille, niin ajattelin säästää rahojani siihen. Toivottavasti kilorajani ei mene yli...
Ja sitten isoja hankitoja on tiedossa... Mun on ihan pakko saada suoraommel teollisuuskone, eli jos jollain tiedossa käytettynä semmosta jostain niin vinkatkaa!!!! Ja silityskeskus kans, mut siitä mä en tiedä mihin mä sen voisin laittaa, et sitä ennen pitää sit saada joku työtila.
Kyllä mä olen iloinen kun saan lähettää Mikun taas kouluun kun tullaan kotiin. Kotikoulu on sujunut hyvin, mutta onhan se mulle ollut aika raskasta joka ilta tarkastaa kaikki sen päivällä tehdyt hommat ja opettaa seuraavan päivän asiat. Miku on kyllä mukisematta joka päivä tehnyt ja paljon huolellisemmin kun yleensä, eli arvostaa hänkin varmaan tätä erityisoikeutta ja on kantanut vastuullisesti hommansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)